tällaisena perinteisenä sunnuntaiaamupäivänä on hyvä alkaa syventyy pohtimaan syntyjä syviä....kun aivotoiminta on edellisillan juopottelun myötä aika kuolleen oloista, niin tässä on nyt hyvä pohtia vähä friendshippeilyä..noin niinku yleisellä tasolla.

kaikenmoista on tullu koettua tolla kaverisarallaki....paljon kamuja ollu ja menny mutta paljon on sellaisia jokka on ja pysyy-no matter what. mistä erottaa tosiystävän..? se voisi olla sellainen joka ei suutu jos sulla ei ole sille aikaa, se ymmärtäisi että aika on rajallista ja että näette toisella kerralla. tai se voisi olla sellainen joka ei suuttuisi jos kännykkä ei toimi kunnolla enkä paskan prada-kännykän takia vastaa...sellainen voisi olla ymmärtävä ystävä. sellainen ei-niin-pikkumainen :) tai se voisi olla myös sellainen joka ei olisi kateellinen sulle vaan olisi iloinen saavutuksistasi ja potkisi sua eteenpäin. Sellainen olisi AITO ystävä. Mutta tässä iässä sitä huomaa kuka on AITO ystävä ja kuka vaan vierailemassa sun elämässä...se on todella harmillista että kaikki ei ole ikuista. Toivoisi voivansa tehdä asioille jotain että ne muuttuisi, mutta ei aina ole mahdollisuuksia.

Eikös elämän ole tarkotus olla jokseenki hauskaa eikä sellasta vitun pilkunnussimista? vai oonko mä ymmärtäny kaiken iha väärin...en stana tajuu.

ny alko päätäki ni jomottaa et pakko mennä lepää, ei tää ajatus taas kule ollenkaa....

parempiin tunnelmiin..

*Jii the thinker