maanantai-aamu ja aikainen herätys. hyvin nukuttu yö takana, vaikkakin tajusin jossain vaiheessa nähneeni painajaisia, mutta aamulla en enää muistanut niistä mitään.

elämäni on ollut aina melkoista hullunmyllyä, tunteiden rappeutumista sekä hetki hetkeltä enemmän kovettumista.  Viimeiset muutamat kuukaudet olen viettänyt toisen elämää eläen ja yrittäen tehdä muutosta parempaan, turhaan. Voimavarani ovat huvenneet päivä toisensa jälkeen enkä ole ollut oma iloinen itseni, pitkään pitkään aikaan. Olinkin odottanut että tälle tulee loppu, ennen pitkää. Asiaa tarkkaan miettineenä, tulin siihe tulokseen että minun on parempi olla ilman henkilöä jolta en saa toivottua vastakaikua enkä tukea, vaikka minulta hän sellaisia odottikin. Loppujen lopuksi toinen osapuoli masentui ja halusi ja toivoi saavansa olla yksin ja me lähdimme eri teille.

Nyt, taas yhden suhteen läpi käyneenä ja yhdet tunteet taas tuhlanneena, jatkan entistä ehompana mutta taas toisaalta erittäin haavoittuneena eteenpäin. Tunteet mylläävät sisälläni ja mielialani poukkoilevat laidasta laitaan, niin etten itsekään oikein pysy mukana menossa.  Moni luulee että olen surullinen koska jäin yksin, mutta en ole.  En ole edes katkera, en vihainen enkä tunne oikeastaan mitään muutakaan negatiivista.  Aikansa kun puhaltaa vastatuuleen, jossain vaiheessa tajuaa kääntää suuntaa. Nyt on se hetki.

Olenkin kyllä viime aikoina saanut muuta mietittävää. Mielessäni myllää mikäpäs muukaan kuin vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka tunnuttaa tekevänsä tietä sydämeeni. Enkä ole edes peloissani. Olen kuin vasta elämään herännyt, kauan horroksessa nukkunut uudistunut nainen joka ottaa avosylin vastaan mitä elämä sille tarjoaa. Pitkästä aikaa tuntuu että tämä voisi olla oikea suunta mihin olen menossa...mutta aika näyttää. Mies on ainakin mitä ihanin <3

nautiskelen tässä teeni sekä hetken uppoudun vielä mietteisiini...

"what would life be without taking any chances?"