Viinipullon kohta tyhjentäneenä, pää ajatuksia täynnä, eikä osaa niitä kirjoittaa lauseiksi.  Halusin kirjoittaa tänään jotain ajatuksiani, mutta ei minulla ole mitään sanottavaa, ehkä aina ei tarvitsekaan olla.

 

Sinkkuelämän neljännes tuotantokausi  on dvd-soittimessani aluillansa, se on pitänyt minulle seuraa melkein koko tämän lauantai- illan.  Ihana uusi poikaystäväni ilahdutti iltaani pitkällä puhelulla, ja edelleenkin jaksan ihmetellä kuinka hyvältä elämä tällä hetkellä tuntuukaan. 

Tätä sarjaa jo vuosia seuranneena, olen miettinyt että miksi minun elämäni ei ole yhtä hohdokasta? Miksi en voi drinksutella cosmopolitaneja silloin kuin minua huvittaa enkä voi hengailla ystävieni kanssa samalla tavalla? Koska kaikki asiat ovat ”normaalissa” elämässä toisin. Ystävilläni on aika monella jo perhettä, tai elävät vakaassa parisuhteessa jossa ei ”humputella”. Ehkä minä olen jämähtänyt jollekkin aikakaudelle,  jonnekkin missä ”halutaan elää niin kuin se olisi viimeinen päiväni” .  Mutta olen onnellinen että olen juuri siinä. En haluaisi elämääni muulla lailla. En kadu mitään enkä todellakaan tekisi mitään toisin.

Luonteeltani olen impulsiivinen, jos saan ajatuksen jonka haluan toteuttaa, se tapahtuu..niin pian kuin mahdollista.  Tällä hetkellä päässäni myllää miljoona ajatusta siitä mitä minun elämäni pitäisi olla ja mitä se oikeasti on.  Kun loppujen lopuksi, elämme vain kerran, niin miksi emme nauttisi koko kyydistä?

 

Minä, aion elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni.

 

Nyt lopetan tältä illalta koska olen liian humalassa kirjoittaakseni mitään järkevää.

 

 

16052009