Ihastuminen. Rakastuminen. Perhoset masussa. Kiinnostuminen romanttisista elokuvista. Kävely käsi kädessä.
Kaikki edellä mainitut asiat ovat viime aikoina olleet osana minun elämääni. Juuri kun kuvittelin että elämällä ei ole mitään hyvää minulle annettavaa, niin elämäni pyörähtää ympäri tämän Romeon tultua elämääni. Eikä millään muulla ole enää merkitystä – vain rakkaudella mitä tunnen häntä kohtaan.
Monesti kuullaan puhuttavan ”sielunkumppaneista”, kuinka jokaiselle on olemassa ”vain se yksi oikea”, mutta kuinka usein kuullaan puhuttavan siitä kun sen ”oikean” on löytänyt? Mistä sen tietää että se henkilö on juuri se Mr. Right? Koska sen vain tietää.
Jos todellakin meille kaikille on vain se yksi ja oikea ihminen olemassa, niin entä jos sitä ihmistä ei löydä koskaan? Jos sinulle täydellinen kumppani on maapallon toisella puolella ettekä koskaan tapaisi? Se on kuitenkin jollain lailla romanttista ajatellua että jokaisella meillä on jossain joku joka on se elokuvien luoma illuusio ”tosi rakkaudesta”. Mutta tapahtuuko tosielämässä niin että kohtaat unelmiesi miehen joka sattuu olemaan sielunkumppanisi? Vai onko se kaikki vain jotain mitä tapahtuu ”vain elokuvissa”? Viime aikoina olen alkanut uskomaan että tosielämässäkin voi kokea eeppistä rakkautta. Enkä koskaan olisi osannut kuvitella sen osuvan minun kohdalleni.
Jokainen hetki on arvokas, jokainen sekunti ikuisuuden mittainen. Hänen tuoksunsa, katseensa, kosketuksensa; ne voisivat tappaa suloudellaan. Rakastan kaikkea hänessä. Unelmieni prinssi, oma Romeoni, elokuvien sankari joka pelastaa prinsessan ilkeältä noidalta. Se on hän. Se Oikea.
En ole koskaan ollut näin varma mistään, se ikuinen pessimistinen negatiivinen nainen on kadoksissa ja tilan on vallannut tämä omituisen onnellinen ja tyyni nainen. Nainen joka ei pelkää enää mitään, sillä mikään ei voi enää satuttaa minua. Kun olen hänen kanssaan, aika pysähtyy, on vain SE HETKI. Vaikka maailma ympärilläni horjuisi, en välittäisi, kunhan saan olla hänen kanssaan, hänen syleilyssään, hänen suudelmiin uppoutuneena. Vihdoin voin sanoa RAKASTAVANI- aidosti.
Tältä siis tuntuu kun löytää sen ”oikean”. Näin ainakin uskon. Uskon että näin on tarkoitettu, jokin näin upea ei voi olla sattumaa. Ehkä minulla kävi tuuri, minä olen yksi niistä onnekkaista jotka saavat hymysuin sanoa ”olen löytänyt sen oikean” ja todella tarkoittaa sitä. Ja kuinka hyvältä se tuntuukaan sanoa ääneen, katsoa häntä suoraan ihaniin silmiin ”rakastan sua” ja suudella hellästi pehmeitä huulia. Se jos jokin on kaunista.
Eli elokuvien tarinat niistä herra Oikeista ei ole ihan pötyä. Tässä elävä todiste.
”when theres life left, theres always hope”
18052009
Kommentit